Janne Vilkunan kritiikki Pois Suomesta! -kirjasta:

Pakolaisuuden peili

En ole enää pitkiin aikoihin lukenut juurikaan kaunokirjallisuutta. Silloin kun työhön liittyvä lukeminen antaa myöden lukea jotain pelkästään omaksi huviksi, luen historioita ja aivan erityisesti ihmisten elämäkertoja, omia tai muiden kirjoittamia. Miksi? Siksi, että eletty elämä on monin verroin värikkäämpää ja haastavampaa kuin keksityt seikkailut yms. Ja voihan elämäkerroista jopa jotain oppia, jos ei muuta, niin ymmärrystä.

Viime vuosina yhteiskunnallisen keskustelun ytimessä ovat olleet maahamme saapuneet pakolaiset, siirtolaiset ja muut maahanmuuttajat. Keskustelussa toinen ääripää on nähnyt tulijat ongelmana ja toinen monikulttuurisen Suomen edistäjinä. Saressalo sen enempää kuin allekirjoittanut ei hyväksy epämääräistä monikulttuurisuuden käsitettä, vaan puhumme mieluummin monimuotoisesta suomalaisuudesta. Niin tai näin, maahanmuuttajat niputetaan yleensä yhdeksi ja samaksi joukoksi eikä mietitä niitä moninaisia syitä, jotka heidät tänne on johtanut. Lassi kääntää tuoreessa teoksessaan peilin meihin suomalaisiin ja osoittaa 600 vuoden ajalta mitä moninaisimpia syitä sekä maasta poistumiseen tai poistamiseen että maan sisällä evakkotaipaleelle lähtöön.

Ei tarvitse olla kummoinen ennustaja todetessaan, että pakolaisuus tulee olemaan kaikessa vakavuudessaan aivan varmasti useiden tulevaisuuden konfliktien seurauksia, mutta – ja tämä on tärkeää – myös konflikteihin johtavia syitä. Pakolaisuuteen on huono vastata voiman käytöllä. Tehokkaat keinot ovat muualla ja tällä hetkellä ne ovat näköjään ainakin käytännössä kansainvälisten yhteisöjen tavoittamattomissa. Siksi on äärimmäisen tärkeää analysoida, mistä erilaisista tekijöistä pakolaisuus kehittyy ja mitkä sen seuraukset ovat yksilölle ja yhteisölle. Saressalo havaitsi aikoinaan Tampereella työskennellessään, että pakolaisuuden haasteet eivät ole niinkään sosiaalisia kuin kulttuurisia. Siksi toimien ja lääkkeiden pitää olla sen mukaisia.

Teoksen takakannessa todetaan kuvaavasti, että ”Suomen historiasta löytyy järkyttäviä tarinoita karkotuksista, ihmiskaappauksista, mielipidepakolaisuudesta ja isänmaallisten tavoitteiden vuoksi kotimaastaan laittomasti lähteneistä henkilöistä.” Samassa paikassa alleviivataan, teoksen sanoman ydintä: ”Kirjaa voi ajatella myös kannanottona erään Euroopan jo rauhoittuneen alueen pakolaishistoriaan.”

Kaiken kaikkiaan teoksessa on noin sata nimeltä mainitun henkilön erillistarinaa, minkä lisäksi muissa luvuissa vilisee toinen mokoma mukana olleita: karkottajia ja karkotettuja. Kannen kuvagalleriassa on otanta päähenkilöistä: Georg Magnus Sprengtporten, P. E. Svinhufvud, Dagmar Neovius, Yrjö Sirola, Lauri Törni, Oskar Tokoi, Aarne Sihvo, Aarne Orjatsalo ja Aladar Paasonen.

Teos on jaettu neljään päälukuun, joista kolme ensimmäistä etenevät kronologisesti läpi maamme historian: Ruotsin vallan aika, Venäjän vallan aika ja Itsenäistymisen kasvukipuja. Neljäs luku Itsenäisyyden puolustus rikkoo hieman kronologiaa, mutta syystä, ja niin lukijaa viedään jopa karoliinisotavankien matkassa Siperiaan asti. Teoksen esittelemistä itsenäisyyden ajan kohtaloista ehkä kaikkein koskettavin on rauhan aikana juuri ennen talvisodan syttymistä Kannaksella vangitun ja Neuvostoliittoon viedyn täysin syyttömän emäntä Martta Piilin 17-vuotinen vankeustaival.

Vakava aihe tekee teoksesta vankan, 297-sivuisen. Painoa on jaettu laajentamalla se osittain nykyaikaisesti verkkosivulle (www.poiskotimaasta.fi), jossa on muun muassa painetusta kirjasta pois jätetyt paikkakunta- ja henkilöhakemistot sekä blogi, jossa voi kommentoida aihetta, kertoa uusista pakolaisista jne.

Saressalon teosta ei tarvitse lukea alusta loppuun sivu sivulta, vaan esimerkiksi yhden luvun sieltä yhtenä iltana, toisen toisaalta toisena iltana jne. Esipuhe ”Lukijalle” ja ensimmäinen luku ”Vähän taustaa” on silti syytä lukea aivan ensimmäiseksi – jotta ymmärtäisi paremmin.

Jos olisin peruskoulujen opetustavoitteista ja -sisällöistä päättävä taho, määräisin Po!s Suomesta -teoksen oppimateriaaliksi peruskoulun viimeiselle luokalle. Sen verran tärkeä kannanotto se on nykymaailman menon käsittämiseksi ja myötäelämisen lisäämiseksi!

Janne Vilkuna